Vanhasta syntyi jälleen uutta ja tällä kertaa tyyny vierassängylle. Se sopii merihenkisenä sinne ja näyttää siltä, kuin sen olisi aina ollut tarkoitus olla siellä. Mietin tyynyn muokkaamista pitsein tai napein, mutta lopulta päädyin pitämään sen mahdollisimman pelkistettynä ajatuksella "keep it simple".
En ehkä itsekään aiemmin olisi uskonut sanovani näin, mutta kyllä se niin vain on, että aika tavaran kaupitsee eikä mitään kannattaisi kaatopaikalle heittää. Olen viimeisen vuoden aikana herännyt useasti miettimään kulutusta ja ylipäätään nykyajan ostamiskulttuuria. Kertakäyttökulttuuri on nykyään minulle se, mikä saa hampaat irveen. Paljolti saan kiittää tästä puolisoani, joka on aina ollut minua kierrätyshenkisempi. Toisaalta se miksi näin ajattelen, johtuu pitkälti myös lapsistani. Lasten myötä roskaa, vaippoja, lasia, metallia, muovia ja muuta jätettä on tullut ja tulee enenevässä määrin. Sen seurauksena olen alkanut ajatella, miten roskan määrää voisi vähentää. Monet lasten tarvikkeet ja vaatteet ovat lähteneet kirppiksellä seuraaville. Lasit, metallit, pahvit sun muut menevät kierrätykseen, mutta silti roskaa vaan kertyy. Tästä johtuen tavarat ja asiat saavat nykyään minulta toisen mahdollisuuden ennen kuin ne lentävät roskikseen - voisiko sitä käyttää johonkin muuhun? Ah, kuinka tämä vie mennessään ja saa järjettömän määrän mielihyvää aikaiseksi.
Mikä tämä tyyny sitten oli aiemmin? Se oli mieheni paita. Eikä mikä tahansa paita ollutkaan. Ostimme sen Iso-Britanniasta, Chichesteristä siellä asuessamme. Kauppa oli nimeltään Seasalt ja kävimme useamman kerran siellä - välillä pelkästään ihastelemassa kaupan tunnelmaa. Viimeisellä kerralla ennen Suomeen paluuta ostimme kyseisen paidan. Niinpä paita herätti meille paljon lämpimiä muistoja ajastamme Briteissä, joten olisi ollut silkkaa hulluutta heittää se menemään sen jälkeen, kun se pesuissa kutistui väärän muotoiseksi.
On ihanaa, kun ympärillä olevilla tavaroilla on oma tarinansa.
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti