Tämän talon katon alla on viime päivinä toistuvasti kuulunut pyyntö korjata rikki mennyt muovinen prinsessakruunu. Eilen sitten vihdoin paneuduin asiaan ja totesin, ettei pyydettyä korjausta ole mahdollista tehdä, koska se oli vääntynyt huonosta kohtaa rikki. Periaatteellisista syistä en halunnut lähteä kauppaan ostamaan meille lisää muovia, joten päätimme esikoisen kanssa askarrella sellaisen, kun kaksoset olivat iltapäiväunillaan.
Tähän tarvittiin pala notkeaa muovia, pala kangasta, kuminauhaa (jos ei muuten ole, niin esimerkiksi vanhojen housujen vyötäröltä löytynee), nitoja ja kotoa löytyviä koristeita. Ensin hahmottelin kruunun muodon leivinpaperille. Tämän jälkeen piirsin sen vanhan vihkoni edessä olleeseen muovikanteen ja leikkasin irti. Mittailimme tarvittavan määrän kuminauhaa, jonka leveys oli 2 cm. Tämän jälkeen lapsi pääsi touhuihin mukaan.
Ensin nidoimme kuminauhan kiinni kruunun reunoihin ja sitten liimasimme kankaan läpinäkyvän muovin taakse, jotta kruunu tuntuisi mukavammalta päässä ja toisaalta kruunu sai näin pohjavärin. Sen jälkeen oli vuorossa koristelu, joka taisi olla tytöstä paras vaihe. Kaikkea kiiltävää ja mahdollisimman paljon oli hänen toive. Keskimmäisen kruunun sakaran sinisen sydämen me irroitimme vanhasta rikkimenneestä kruunusta tähän uuteen. Loput tarvikkeet ovat askartelukaapin varastoista. Jos tällaista varastoa ei omista, voi hyvin leikata lehdistä, vanhoista tavaroista, vaatteista, saaduista korteista tai mistä vain, mikä on jo palveluksensa sellaisenaan suorittanut. Rikkimenneestä kruunusta me toki keräilimme kaikki muutkin timantit talteen tulevia askarteluja varten. Kannattaa muistaa suunnitella koristelut niin, että nitojan niitit saa piiloon.
Perfektionistin mielestä tämä ei ehkä ole täydellinen, mutta minulle tärkeintä oli, että lapsi pääsee osallistumaan ja se, että kruunu on hänen näköisensä. Meillä nuo kaksosten päiväuniajat ovat tärkeitä hetkiä antaa esikoiselle aikaa ja huomiota, jota hän muutoin saa niin valitettavan vähän tämän kaksossirkuksen keskellä. Mikä on sen sydämiä sulattavampaa, kuin kuulla hänen ylpeät sanat isälleen "Mä ihan ite tein ja äiti vähän auttoi!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti