Sininen mekko

Kaava: Mekkotehdas Aikuisille -kirja

Kangas: EK palalaari 

Pienin kaavamuunnoksin ompelin itselleni mekon Mekkotehdas Aikuisille -kirjasta. Kyseisen mekon hihat olivat alkuperäisen ohjeen mukaan pituudeltaan 3 / 4 osaa, mutta tarvitsin itselleni lyhythihaisen mekon, joten muunsin kaavaa siltä osin. Ihan kiva siitä tuli.

Tiina

Pitsivillasukat

Neuloin viikonloppuna valmiiksi pitsivillasukat, jotka  aloitin jo muutama kuukausi sitten. Tämän pitsineuloksen neuloo nopeasti ja mikä parasta, ilman apupuikkoja. Harmaan langan sain puolisoni mummolta ja luulen sen olevan itsekerittyä. Lanka on 100 prosenttista villaa ja kun sitä neuloi, tulivat kädet kiiltäviksi villan rasvasta. Ihanaa ja varmasti lämmintä! Kantapään tein tiimalasikantapäänä.

Samantyyliset sukat tein talvella 7 veljestä sinapinkeltaisella langalla ystävälleni lahjaksi. Niiden kanssa tuli silloin niin kiire, että edes kuvaa en oikein ehtinyt ottaa.

Pitsin ohje: Novita Muksuextra 2008

Langat: harmaa omista varastoista, keltainen 7 veljestä Sinappi

Tiina

Rusettipanta

Rusettipannan ompelee nopeasti yhdessä illassa joustavasta kankaasta ja palasta kuminauhaa. Kuminauhan nappasin tyttären rikkimenneiden sukkahousujen vyötäröstä. Kyseinen hyötykättö antoi jälleen hyvää mieltä ja korvasi harmin, joka oli tullut lähes uusien sukkiksien reikiintymisestä. Reikähän oli tullut siitä, kun tytär leikkaili kankaanpaloja lattialla takanani minun ommellessa. Sellaista se elämä on.

Idean tähän pantaan sain meillä olleesta kaupasta ostetusta vastaavanlaisesta rusettipannasta. Voisin kirjoittaa tänne blogiin siitä ohjeen seuraavaa pantaa tehdessä.

Ohje: oma

Kangas: EK, kuminauha hyötykäytetty vanhasta vaatteesta

Kivaa alkavaa heinäkuun viimeistä viikkoa!

Tiina

Kaksosten kesämekot

Touhukaksikko esittäytyy! Olemme lasten kanssa mummoloimassa Hämeessä ja kaksosilla on vauhti sata koko ajan, joten olemme saaneet rakentaa kaikennäköisiä barrikadeja vaaratilanteiden estämiseksi. Kesäkelit ovat olleet viileähköt, mutta tänä aamuna tarkeni hetken leikkiä lyhythihaisessakin. Mekot ompelin omalla kaavalla ottaen mallia yhdestä ostetusta mekosta.

Kaava: oma

Kankaat: EK

Tiina

Puhelimen suojapussi

Viimeisin puhelin on minulle ollut kohta kaksi vuotta, jonka ajan olen myös satunnaisesti etsiskellyt sille sopivaa suojapussia. Päätin tehdä sitten sellaisen itse. Kaapissani lojui vuosia keinonahkainen laukku, jota en enää käyttänyt, joten päätin uusiokäyttää sen tähän projektiin.

Before: Tästä laukusta lähdettiin liikkeelle.

After: Tällainen puhelimen suojapussi syntyi.

Halusin kokeilla tehdä vastaavan myös nahkasta, joten kokeilin käyttää pussiin liilaa nahkaa. Liilaa nahkaa olen aiemmin käyttänyt barbin laukussa.

Ohje: Minted Strawberry blogi

Tarvikkeet: omat varastot ja EK palalaari

Kumpi miellyttää sinun silmää enemmän?

Tiina

Kuumailmapallomekko

Joustavien kankaiden ompelussa tavan ompelukoneella on omat haasteensa, joten halusin tällä kertaa ommella collegea, jotta harjaantuisin tässäkin. Syntyi mekko esikoiselle ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen.

Kaavasta poiketen tein vain oikean käden puolelle taskun ja toiselle puolelle applikoinnin. Applikoinnin lähtökohtana oli kuva Iloinen lorutoukka -kirjasta, jonka on kuvittanut Anne Peltola. Applikoinnissa pääsin hyödyntämään vanhaa materiaalia, koska siinä on käytetty muun muassa minun vanhaa ylioppilasmekkoa ja isän vauvalakanaa.

Mekon kaava: Burda 10/2013

Kankaat: EK palalaari, omat varastot sekä vanhat vaatteet

Tiina

Morsiamen snapback

Keväällä vietimme hyvän ystäväni polttareita, joiden teemana oli rap/hiphop morsiamen musiikkimaun mukaisesti. Jouduin aloittamaan oman polttarivalmistautumisen perehtymällä kyseisen musiikin lisäksi rap-pukeutumisen saloihin, koska voin sanoa, etteivät nuo kuuluneet perustietämykseeni. Yhdeksi tehtäväkseni muodostui etsiä polttareihin morsiamen snäpäri eli snapback, joka olisi sekä näyttävä että tyylikäs. Tehtävä alkoi sillä, että kyselin veljeltäni apua siihen, mikä ihme se snäpäri mahtaa olla. Se on siis kuvan mukainen lippalakki, jossa on suora lippa. Mieleistä snäpäriä ei löytynyt kaupoista eikä netistäkään, joten hihat ylös ja hommiin.

Neonkeltainen, blanko lippis eli snäpäri löytyi H&M:n valikoimasta poikien osastolta. Loput tarvikkeet kävin hakemassa Sinooperista. Timanteissa ja tähdissä oli tarrapohja, mutta lopulta liimailin ne Eri keeperillä kiinni.

Polttariporukka onneksi tuntui tykkäävän lopputuloksesta. Plussana neonkeltainen ja loistava väri, jonka ansiosta polttarisankarin paikantaminen Brädin keikalla oli helppoa.

Jou!
Tiina

Palmikkokauluri

Tuleva syksy mielessä neuloin jälleen ja kerrankin syntyi jotain itselle. Buffien vannoutuneena käyttäjänä tämä tulee varmasti nousemaan ykkösasusteeksi syksyllä lasten kanssa ulkoillessa. Palmikot tein muistin varasta, mutta ulkonäöllisesti tämä muistuttaa paljon palmikkopipoja, jotka tein aiemmin. Palmikot ovat tosin tässä kapeammat. Neuloin tämän pyöröpuikolla ja puikon koko lienee numero 7. Lanka on Novitan Naava (väri 616), joka ei tuntunut ollenkaan kutittavalta langalta. Nähtäväksi kuitenkin jää nyppyyntyykö tämä käytössä langan sisältävän akryylin takia.

Ihanaa viikonloppua!

Tiina

POM POM kaulahuivi

Jo viime talvena neuloin tyttärelle kaulahuivin, mutta nyt löysin siihen aivan ihanaa POM POM nauhaa Eurokankaasta. Eikö olekin kivannäköistä? Lanka on ostettu Briteistä siellä asuessamme.

Lanka: Briteistä ostettu

Pom pom nauha: Eurokangas

Puikot: 10

Oma sääntöni on, että heinäkuussa voi jo haaveilla seuraavasta talvesta.

Tiina

Vanhasta uutta: Merihenkinen tyyny

Vanhasta syntyi jälleen uutta ja tällä kertaa tyyny vierassängylle. Se sopii merihenkisenä sinne ja näyttää siltä, kuin sen olisi aina ollut tarkoitus olla siellä. Mietin tyynyn muokkaamista pitsein tai napein, mutta lopulta päädyin pitämään sen mahdollisimman pelkistettynä ajatuksella "keep it simple".

En ehkä itsekään aiemmin olisi uskonut sanovani näin, mutta kyllä se niin vain on, että aika tavaran kaupitsee eikä mitään kannattaisi kaatopaikalle heittää. Olen viimeisen vuoden aikana herännyt useasti miettimään kulutusta ja ylipäätään nykyajan ostamiskulttuuria. Kertakäyttökulttuuri on nykyään minulle se, mikä saa hampaat irveen. Paljolti saan kiittää tästä puolisoani, joka on aina ollut minua kierrätyshenkisempi. Toisaalta se miksi näin ajattelen, johtuu pitkälti myös lapsistani. Lasten myötä roskaa, vaippoja, lasia, metallia, muovia ja muuta jätettä on tullut ja tulee enenevässä määrin. Sen seurauksena olen alkanut ajatella, miten roskan määrää voisi vähentää. Monet lasten tarvikkeet ja vaatteet ovat lähteneet kirppiksellä seuraaville. Lasit, metallit, pahvit sun muut menevät kierrätykseen, mutta silti roskaa vaan kertyy. Tästä johtuen tavarat ja asiat saavat nykyään minulta toisen mahdollisuuden ennen kuin ne lentävät roskikseen - voisiko sitä käyttää johonkin muuhun? Ah, kuinka tämä vie mennessään ja saa järjettömän määrän mielihyvää aikaiseksi.

Mikä tämä tyyny sitten oli aiemmin? Se oli mieheni paita. Eikä mikä tahansa paita ollutkaan. Ostimme sen Iso-Britanniasta, Chichesteristä siellä asuessamme. Kauppa oli nimeltään Seasalt ja kävimme useamman kerran siellä - välillä pelkästään ihastelemassa kaupan tunnelmaa. Viimeisellä kerralla ennen Suomeen paluuta ostimme kyseisen paidan. Niinpä paita herätti meille paljon lämpimiä muistoja ajastamme Briteissä, joten olisi ollut silkkaa hulluutta heittää se menemään sen jälkeen, kun se pesuissa kutistui väärän muotoiseksi.

On ihanaa, kun ympärillä olevilla tavaroilla on oma tarinansa.
Tiina

Perhospaita

Aina ei synny sitä, mitä alunperin suunnittelee. Tämän paidan tein alunperin mekoksi toiselle vauvoista ensi syksyä ja talvea ajatellen. Kaavana käytin 86/92, mitä vielä pienensin vähän. Tästä huolimatta esikoinen sain kiskottua tämän päällensä ja sanoi haluavansa käyttää sitä. Normaalisti hän on kokoa 98-104. Hihat ovat hänelle vajaamittaiset ja mekon sijaan tämä on hänelle paita, mutta ihan kivalta se minusta näyttää. Totesin, että käyttäköön, kunnes se on sopivan kokoinen seuraavalle käyttäjälle.

Applikoin paidan (tai siis mekon) eteen perhosen, johon mallia otin Mekkotehtaan kirjassa olevasta perhosesta, jota tosin muutin melko paljon muodoltaan ja kooltaan. Lisäksi pääsin ompelemaan niitä helmiä, mistä jo aiemmin haaveilin. Helmet ja strassit ovat peräisin viiden vuoden takaisista häistämme, joten pääsinpäs taas kierrättämään vanhaa.

Kaava: Mekkotehdas Alviina

Kangas: EK

Tiina

Olga-sukat sateenkaarenväreissä

Jo talvella aloitetut ensimmäiset Olga-sukkani ovat nyt valmiit. Tytär mieluili näitä itselleen, kun ovat kuulemma niin ihanan väriset. Voi kuitenkin olla, että nämä päätyvät lahjaksi, jota varten aloitin näitä aikanaan neuloa. Ovathan nämä aikalailla reiluhkotkin vielä minun tytöille (kuten kuvasta voi havaita).

Minun mielestä tämä malli on kuin tehty nimeomaan Novita Raita -sarjan langoille. Malli on siis nimeltään 'Olga-sukat' ja sen alkuperäiseen ohjeeseen on linkki viimeisen kuvan alla. Näissä sukissa tosin muutin ohjetta siten, että vähensin oikein neulottavien silmukoiden määrää yhteen neulomisten ja langankiertojen välissä, jotta sain halutun määrään silmukoita lapsen sukkaan.

Kokeilin näissä sukissa tehdä kantapään tiimalasikantapäänä, jonka ohjeeseen myös linkki viimeisen kuvan alla. Kivaa vaihtelua verraten normaaliin kantapäähän, mutta taidan silti jatkossakin suosia normaalia. Tosin tällä hetkellä työstössä olevat toiset sukat tulevat myös tiimalasikantapäällä.

Tarkoituksella jatkoin toisen sukan neulomisen siitä langankohdasta, mihin lanka loppui ensimmäisessä, jolloin sukkiin muodostui pientä eriparisuutta. Omasta mielestäni tämä on omalla tavallaan hauskaa, mutta toisaalta sisäinen perfektionisti sanoo, että se näyttää hassulta. Häiritseekö se sinun silmää?

Lanka: Novita 7 Veljestä Raita

Puikot: nro 3, silmukoita 12 per puikko

Sukan ohje: Olga-sukat

Kantapään ohje: tiimalasikantapää

Kivaa alkavaa viikkoa!

Tiina

Kutistemuovista killuttimia

Koska esikoisen kerho on kesätauolla, on hänelle täytynyt kehittää monennäköistä tekemistä valtavan energiamäärän purkamiseksi. Yksi näistä on ollut kutistemuovitouhut. Kutistemuovia saa tilattua esimerkiksi verkkokirjakaupoista, mutta varmaan niitä kivijalkakaupoistakin löytyy. Me tilattiin A4-kokoisia levyjä, joihin teimme mieleisiämme kuvia ja tekstejä, mutta kutistemuovia on olemassa myös valmiilla kuvilla. Meidän tilanteessa yksi ohjelmanumero on ollut etsiä halutut kuvat kirjoista, joihin esikoinen saa menemään vähintään puolisen tuntia, joka on ollut äidille hyvää peliaikaa muuhun tekemiseen. Kun halutut kuvat ovat löytyneet, piirretään nämä kutistemuoville vedenpitävällä tussilla.  Me käytettiin kissan kuvaa "Lasten toivotut - 100 iloista lastenlaulua" -kirjasta (F-Kustannus 2011), My Little Pony värityskirjan kuvaa ja Nalle Puh -kirjan pöllöä.

Seuraavaksi on kuvien värityksen aika. Kutistemuovin ohjeissa suositellaan käyttämään vedenpitäviä tusseja, mutta me on väritetty puuväreillä, jotka ovat toimineet tässä myös hyvin. Tämä siltä varalta, jos kolmevuotiaan mieleen juolahtaa värittää myös keittiön seinää tai muutava vastaavaa, mitä  nyt voi keksiä. Kokemuksesta voin sanoa, että puuväri lähtee irti hieman helpommin kuin vedenpitävä tussi.

Värityksen jälkeen leikataan halutessaan reiät avainrenkaita varten. Me ollaan yleensä käytetty rei'ittäjää, mutta yhdestä rei'ittäjän reiästä tulee kutistuttuaan sen verran pieni reikä, että suosittelen tekemään muutaman painalluksen vierekkäin.

Seuraavaksi palat laitetaan uuniin 160 asteeseen muutamaksi minuutiksi. Palojen ja pellin väliin on hyvä laittaa leivinpaperia. Ensin kuvat menee kippuralle uunissa ja palautuvat tämän jälkeen suoraksi. Palauduttuaan kuvat ovat kutistuneet ja valmiita.

Pöllö oli sen verran kiireinen matkaaja, että ei ehtinyt valmiina kuvaan asti, kun lähti jo ystävän reppuun maailmalle liihottamaan.

Miten olisi korviksien tai kaulakorun teko näistä?

Huovasta pitsiliina pionin alle

Askartelukaapista löytyi huopa, joka joskus oli käytössä vaatekaapissani. Huopa oli kuitenkin sen roolinsa jo hoitanut, joten oli aika uusiokäytölle. Niin siitä syntyi pitsiliina. Tämän huopaisen pitsiliinan idean keksin pari vuotta sitten, kun äitini haikaili pöytäänsä uutta liinaa, jollaista sopivaa ei kaupasta löytynyt. Kävimme silloisesta Tiimarista hakemassa palan ohutta valkeaa huopaa ja leikkasin hänelle sellaisen. Siitä kuva alla.

Tällaisen voisi hyvin toteuttaa myös kaitaliinan muodossa. Minun mielestä huopaliina saa olla hieman epäsymmetrinen, jotta se ei ole tehdastekoisen näköinen. Itse tykkään kuitenkin piirtää nämä aina ensin leinvinpaperille, leikata muotin ja piirtää siitä vasta huopaan tussilla. Pyöreät palloreiät ovat syntyneet pullonkorkin avulla. Sakset on hyvä muistaa teroittaa ennen tähän puuhaan ryhtymistä.

En tunnusta olevani kovin fanaattinen puutarhan hoitaja, mutta täytyy sanoa, että en lakkaa ihastelemasta tuota kaunista pionin kukkaa, jonka nappasin pihamaan perältä pulloon keittiönpöydälle. Täytynee laittaa syksyllä johonkin muuallekin pihalle toinen pioni kasvamaan.

Kumpi huopaliinoista on sinusta kauniimpi?

Trikoopipot lapsille

Alkukesästä surautin ommella kaikille tytöille pipot ihanasta kettuaiheisesta trikookankaasta, jonka löysin trikookangas.fi-nettikaupasta. Olen ollut tosi tyytyväinen näiden trikoiden laatuun, sillä niitä on täytynyt pestä jo useamman kerran ja silti kankaat ovat kuin uudet. Samalla kertaa ompelin myös hyvän ystäväni kaksosille trikoohattuja keltaisesta, yksivärisestä kankaasta ja "kesätyttö"-kankaasta, joka taitaa kylläkin olla jo loppu tuolta kangaskaupasta.

Pipot syntyvät nopeasti ja helposti seuraavasti: Piirrä munanmuotoinen kaava leivinpaperille, leikkaa kankaasta kaksi munanmuotoista palaa, ompele nämä yhteen oikeat puolet vastakkain, leikkaa kiilat munan molempiin päihin (näissä 3 cm kiilan leveys x 7 cm kiilan syvyys), ompele etupuolen kiila nurjalta puolelta kiinni ja tämän jälkeen työn oikealta puolelta hatun sisälle tulevat kiila. Hatun alareunaan voi halutessaan ommella sauman, jollainen on violetissa hatussa. Helppoa, eikö? Toki täytyy myöntää, että kaava hioutuu siinä pipoja tehdessä itseä miellyttävämpään suuntaan jokaisen pipon myötä.

Barbin palmikkoneuleen ohje ja nahkalaukku

Barbin vaatteille on ollut kysyntää, joten sellaisia syntyi vuorostaan. Kuvassa olevat palmikkoneule ja nahlaukku ovat tekemiäni, mutta housut ovat kaupasta tulleet. Palmikkoneuleen tein puuvillalangasta neuloen, minkä ohjeen kirjaan ylös alle. Nahkalaukun tein oikeasta nahasta, jota sattui olemaan vuota, jonka löysin Eurokankaasta.

Nahkasta leikksin suorakaiteen muotoisen palan, jonka toisessa kärjessä on läpän kolmionmuotoinen osa. Läppään tein nahkapaskalla reiän helmeä varten ja helmen ompelin kiinni nahkaan seuraavaksi. Onneksi nahka oli sen verran ohutta, että tavan kirjontaneula meni siitä läpi. Sitten ompelin reunat yksinkertaisin pistoin valkoisella puuvillalangalla jättäen keskelle kantohihnaksi lankaa. Laukku syntyi hyvin nopeasti.

Palmikkoneuleen ohje:

Tarvikkeet: Pitkät puikot 2,5 ja sukkapuikot hihoja varten, puuvillalankaa ja 4kpl neppareita.

1. Luo silmiä 32kpl pitkille puikoille.
2. Neulo 2krs:ta [1 oikein, 1 nurin, 1 oikein, 1 nurin...]
3. Neulo palmikkoneuleen ohjetta (ks. alla) 5 kertaa (=yht. 20 krs)

Palmikkoneule:
1. krs: [2 oikein palmikko [neulo vasemmalta puikolta 2. silmukka oikein, tämän jälkeen 1. silmukka oikein ja sitten vapauta molemmat vasemmalta puikolta pois], 2 nurin, 2 oikein palmikko, 2nurin...]
2. krs [2oikein, 2 nurin, 2 oikein, 2 nurin...]
3. krs [2oikein, 2 nurin, 2 oikein, 2 nurin...]
4.krs [2oikein, 2 nurin, 2 oikein, 2 nurin...]

4. Jatka palmikkoneuletta muutoin samalla tavalla, mutta tee kolmen keskimmäisen palmikon ulkopuolella olevien kahden nurjan silmän kohdalla siten, että teet löysän langankierron ja neulot 2 nurjaa nurin yhteen. Tästä muodostuu hihoille aukot.
5. Neulo vielä 3 kerrosta palmikkoneuletta ja tämän jäälkeen päätä langat.

6. Ompele olkapäät rihmalla kiinni.
7. Poimi langankiertojen kohdalta 10 silmää / hiha, neulo sukkapuikoilla hihat [1 oikein, 1 nurin ...] 32 kerrosta ja päättele.
8. Päättele langat.
9. Ompele taakse reunoihin 4 kpl neppareita.

Onnistuiko?

Prinsessakruunu kotoa löytyvistä materiaaleista

Tämän talon katon alla on viime päivinä toistuvasti kuulunut pyyntö korjata rikki mennyt muovinen prinsessakruunu. Eilen sitten vihdoin paneuduin asiaan ja totesin, ettei pyydettyä korjausta ole mahdollista tehdä, koska se oli vääntynyt huonosta kohtaa rikki. Periaatteellisista syistä en halunnut lähteä kauppaan ostamaan meille lisää muovia, joten päätimme  esikoisen kanssa askarrella sellaisen, kun kaksoset olivat iltapäiväunillaan.

Tähän tarvittiin pala notkeaa muovia, pala kangasta, kuminauhaa (jos ei muuten ole, niin esimerkiksi vanhojen housujen vyötäröltä löytynee), nitoja ja kotoa löytyviä koristeita. Ensin hahmottelin kruunun muodon leivinpaperille. Tämän jälkeen piirsin sen vanhan vihkoni edessä olleeseen muovikanteen ja leikkasin irti. Mittailimme tarvittavan määrän kuminauhaa, jonka leveys oli 2 cm. Tämän jälkeen lapsi pääsi touhuihin mukaan.

Ensin nidoimme kuminauhan kiinni kruunun reunoihin ja sitten liimasimme kankaan läpinäkyvän muovin taakse, jotta kruunu tuntuisi mukavammalta päässä ja toisaalta kruunu sai näin pohjavärin. Sen jälkeen oli vuorossa koristelu, joka taisi olla tytöstä paras vaihe. Kaikkea kiiltävää ja mahdollisimman paljon oli hänen toive. Keskimmäisen kruunun sakaran sinisen sydämen me irroitimme vanhasta rikkimenneestä kruunusta tähän uuteen. Loput tarvikkeet ovat askartelukaapin varastoista. Jos tällaista varastoa ei omista, voi hyvin leikata lehdistä, vanhoista tavaroista, vaatteista, saaduista korteista tai mistä vain, mikä on jo palveluksensa sellaisenaan suorittanut. Rikkimenneestä kruunusta me toki keräilimme kaikki muutkin timantit talteen tulevia askarteluja varten. Kannattaa muistaa suunnitella koristelut niin, että nitojan niitit saa piiloon.

Perfektionistin mielestä tämä ei ehkä ole täydellinen, mutta minulle tärkeintä oli, että lapsi pääsee osallistumaan ja se, että kruunu on hänen näköisensä. Meillä nuo kaksosten päiväuniajat ovat tärkeitä hetkiä antaa esikoiselle aikaa ja huomiota, jota hän muutoin saa niin valitettavan vähän tämän kaksossirkuksen keskellä. Mikä on sen sydämiä sulattavampaa, kuin kuulla hänen ylpeät sanat isälleen "Mä ihan ite tein ja äiti vähän auttoi!"

Applikointia kesävaatteisiin

Viimeisimmät valmistuneet applikoinnit ovat tässä. Raitapaidan raitasydämen kangas on tehty kangastilkusta, joka jäi yli kaksosten hihattomista mekoista (näistä). Hienoa, että keksii käyttöä noille kaikille kangastilkuille, joita jää ommellessa yli. Bodyjen applikointien kankaana käytin samaa EK:n palalaarin kangasta, jota olen aiemminkin käyttänyt applikoinnissa. Bodyjen sydän ja kukka ovat syntyneet piparkakkumuoteilla. Samalla meidän perheen kolmevuotias oli aivan tohkeissaan, kun sai piirrellä puuväreillä paperiin käyttäen samaisin piparkakkumuotteja muotteinaan. Pienistä ne ilot pienillä syntyy, kun vain riittää vanhemmilla kekseliäisyyttä.

Applikoimalla saa tehtyä edullisesti kivoja vaatteita, koska esimerkiksi H&M:n perus yksiväriset lastenvaatteet ovat huokean hintaisia, mutta sellaisenaan ehkä aika tylsiä. Pienellä vaivalla niistä saa tehtyä uniikkeja ja kivannäköisiä. Ideoita applikointiin voi ottaa mistä vain - kirjoista, hahmoista, kaupassa myytävistä vaatteista jne. Minun seuraava applikointi-idea on tehdä jokin hahmo, johon voisi yhdistellä paljetteja ja helmiä. Esikoinen kun tuntuu tykkäävän kaikesta kimaltavasta.

Applikointikankaat: Vaaleanpunainen EK palalaari ja sini-valkoraidallinen Kodin1